Gumbostrandin Konst & Formissa on parhaillaan esillä kolme eri näyttelyä.
Reilu viikko sitten avattiin Caj Bremerin "unimaailmani" sekä ryhmänäyttely
"Taidetta tilassa", jonka taiteilijoina ovat Mona Hoel, Maija Mattila, Päivi Rintaniemi, Jukka Tuominen, Jenni Vakkilainen ja minulle ennestään tutut Samuli Alonen ja Janne Laine, joiden molempien taidetta löytyy kotoamme.
Taidetta tilassa -näyttelyä on ollut kokoamassa myös sisustussuunnittelija ja tekstiilitaiteilija Kirsi Valanti, joka on vastannut taideteosten sijoittelusta kodinomaisiin tiloihin, joiden kalusteet ovat hänen omaa suunnitteluaan. Tilojen Suomessa valmistettavat valaisimet on Doctor Design:lle suunnitellut Petri Vainio ja bio-takat toimittanut Takkamaailma.
Olen ottanut osan kuvista jo avajaisissa ja kirjoittanutkin osan jutusta aiemmin, mutta osa kuvista on peräisin lauantaiselta vierailultani Konst & Formissa, joten pahoittelen mahdollisia epäloogisuuksia. Ja huomautan taas kerran, että olen kuvannut pelkästään kännykällä.
Koska avajaisissa oli valtava väenpaljous, eikä vähiten hurmaavan Caj Bremerin ja hänen valloittavan persoonallisuutensa vuoksi, olin päättänyt mennä tutustumaan näyttelyihin uudelleen rauhallisempaan aikaan. Ilokseni sain huomata, että lauantaina tarjoutui tilaisuus tutustua Caj Bremerin unimaailmoihin taiteilijan itsensä opastamana ja jopa kahden kesken hänen valokuvistaan keskustellen. Samanlainen tilaisuus tarjoutuu taas 13. helmikuuta, jolloin Caj Bremer on paikalla klo 13-17 ja suosittelen kyllä ehdottomasti ottamaan tilaisuudesta vaarin.
Idean näihin kuviin Bremer oli saanut kuvatessaan viimevuotista auringonpimennystä. Hän kehitti kuvia varten ihan uuden tekniikan, jota ei suostunut paljastamaan - vielä, kuten hän avajaispuheessaan sanoi. Mutta sen hän kertoi, että kuvat on tulostettu japanilaiselle, läpikuultavalle Kozo-paperille, joka valmistetaan mulperipuusta. Koska esillä olevissa kuvissa ei ole lasia, kyselin niiden arkuudesta esim. auringonvalon suhteen ja sain tietää, että tuo Kozo-paperi on kuitujensa ansiosta hyvin vahvaa ja kosteudenkin kestävää ja siten hyvin pitkäikäistä.
Vaikka taiteilija sanoikin, ettei mikään estä kehystämästä kuvia lasin kanssa, niin mielestäni ne tulisi pitää juuri näin, kuten hän on ne alunperin halunnut, koska tämä kehystystapa korostaa hienosti kuvien kaunetta.
Aurinko ja luonto on mukana kaikissa näyttelyn kuvissa, mutta yhteen on piiloutunut myös ihmisen käden tuotos, jota en olisi havainnut ilman taiteilijan vihjettä. Ei ole kuulemma moni muukaan huomannut, enkä minäkään sitä paljasta, joten nyt vain joukolla etsimään :)
Alla näkyvän kuvan Caj Bremer kertoi tulleen uneensa valmistumisensa jälkeenkin siten, että hänen painajaisensa tapahtumapaikkana oli kuvan maisema. Pohdimme sitten sitä, miten jotkut ovat nähneet kuvan synkkänä, kun jotkut taas näkevät sen hyvin kauniina. Minusta juuri se on taiteessa mielenkiintoisinta, miten eri eri ihmiset näkevät ja kokevat sen.
Viivyin tällä kertaa pitkään Konst & Formissa, kävin vain välillä sen Bistrossa kahvilla, mutta niin viihtyisää siellä on ja runsaasti katseltavaa, että aika kuluu huomaamatta.
Teokset vasemmalta oikealle:
Janne Laine, Maija Mattila, Samuli Alonen, Mona Hoel, Jenni Vakkilainen
Samuli Alosen citybirdien lisäksi esillä on hänen perhosiaan, tässä niistä pienin Neito.
Tässä Mona Hoelin Together - Women työssä näen niin itseni ja käsityöystäväni jossain neuletapaamisistamme.
Tilojen keramiikkaveistokset ovat Päivi Rintaniemen käsialaa.
Näyttelyn tiloissa on haluttu tuoda esille, miten taideteoksia voisi kodeissa sijoitella ja samalla niistä voi saada hieman osviittaa siitä, miltä ne näyttäisivät omassa kodissa. Minä itse olen jo alkanut miettimään kotimme huonekalujen uudelleen järjestelyjä, jotta saisin lisää tilaa taiteelle :) Meillähän on jo grafiikkaa ja valokuvia ripustettu myös wc-tiloihin.
Konst & Form esittelee joka kuukausi myös yhden taiteilijana nuoren tekijän.
Johnny Ramstedtin voimakkaat, värikylläiset maalaukset ovat esillä vielä 7.2. asti.
Tapojeni mukaan tahtoisin laittaa esille kaikki ottamani kuvat, mutta koska niitä melkoisen paljon, niin jääköön sijaa yllätyksille.
Tuosta kuvien ottamisesta tuli mieleeni, että Caj Bremer kertoi juuri saaneensa tietää, että joku myy omissa nimissään valokuvaa tästä hänen uusimmasta näyttelystään. Siis että tuo joku on printannut netissä julkaistun kuvan ja myy sitä omanaan! Härskiä touhua, sanon minä. Tuohan on varmasti yksi syy, miksei näyttelyissä usein saa ottaa valokuvia. No, minulla on onneksi näihin omiin kuviini lupa ja tuskin niiden huonon laadun vuoksi kukaan alkaa niitä kopioimaan ;)
Ties kuinka monennen kerran sanon, mutta menkää nyt ihmeessä Sipoon Gumbostrandiin, jos ette vielä ole käyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti