Lappilaista taidetta

Vielä ehditte nähdä Aurora Borealis -näyttelyn Gumbostrandin Konst & Formissa.

Sipoon kauniille rannikolle pääsee Helsingistä suoralla bussiyhteydellä lauantaisin 3.1. 2015 alkaen Kiasman edestä.

Kävin mieheni kanssa katsastamassa tuon lappilaisten taiteilijoiden näyttelyn jo marraskuussa samalla, kun Konst & Form juhlisti kaksivuotis-taivaltaan taiteen parissa. Olen tuona aikana nähnyt siellä monta kiinnostavaa ja tasokasta näyttelyä ja uskon heidän jatkavan  vähintään yhtä laadukkaan taiteen parissa jatkossakin. Viimeistään maaliskuussa olen siellä käsi ovenkahvassa ensimmäisten joukossa, kun avautuu lempitaiteilijani Netta Tiitisen yksityisnäyttely.

Harmi kyllä, hukkasin näyttelyluetteloni, joten en muista kaikkien teosten ja taiteilijoiden nimiä.

Ammattilaisen kuvia näyttelystä voitte käydä katsomassa ystäväni, valokuvaaja Mari Lehtisalon blogista tai sitten teidän pitää mennä itse paikanpäälle katsomaan teoksia. Suosittelen lämpimästi!

Avajaispuheen piti Charlotta Björkendahl ja hänen jälkeensä Lapin taiteesta ja sen inspiraation lähteistä kertoi Pirkko Mäkelä-Haapalinna. Saimme myös nauttia kauniista pianomusiikista ja laulusta.

"Lootiensa" synnystä saimme kuulla taiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinnalta itseltään ja hänen mieheltään, joka oli toiminut assistenttina.

Tässä Tuhkimon kenkä, joka, kuten muutkin lootat, on syntynyt luonnosta löytyneistä materiaaleista.

Sauli Miettusen höyhenistä ja hartsista valmistetut Janne ja Kaisa taustallaan Pekka Sammallahden valokuvia. Näiden väliin sopii täydellisesti näyttelyvieras revontulien värisessä asussaan.

Yllä Essi Korvan Sarastus ja yksityiskohta siitä. Hiuspehko on tehty lehmän häntäkarvoista.

Paula Suomisen rehevät maalaukset tuovat mieleen Rubensin uhkeat naiset.

Saimme nauttia lappilaisen taiteen lisäksi myös lappilaisesta iltapalasta.

Konst & Formin hyvin hoidettu ympäristö on kaunis niin päivällä kuin iltavalaistuksessakin.

Tervemenoa näyttelyihin :)

Samuli Alosen cityeläimet

Minulla oli marraskuussa ilo käydä kahdenkin näyttelyn avajaisissa. Viimeksi kerroin meneväni Galleria Contempoon, jossa Samuli Alosen Cityeläimet cityssä olivat esillä koko kuukauden. Pahoittelen, etten ehtinyt kertoa näyttelystä aiemmin, mutta laittakaa nimi mieleen.

Avajaisissa piipahti pikaisesti myös hyvin kiireinen Tuomas Hoikkala Taidekeskus Salmelasta. Olisikohan Samuli Alosella jotain suunnitelmissa sille suunnalle, en älynnyt kysyä.

Samuli Alosen luonnosta ammentavista töistä tunnetaan varmaan parhaiten citybirdit, joilla heltisi voitto S-ryhmän taidekilpailussa tänä vuonna. 

Yhtä luovasti hän yhdistää pronssia myös vaikka vanhaan puuhun, kuten tässä suurikokoisessa, hiilijalanjälkeä kuvaavassa teoksessa; siis että korkokengällä kulkijalla olisi pienempi se jalanjälki :)

Oli todella mielenkiintoista kuulla taiteilijan kertovan teoksistaan, joille minun mielessäni löytyy kyllä monia ulottuvuuksia. Niistä löytyy niin huuomoria, kuin inhimillisiä tunteita sekä syvällisempää sanomaakin.

Munavaras kuuluu kolmen teoksen sarjaan, joka on sattumalta valmistunut niihin aikoihin, kun uutisotsikoihin päätyi tieto tuhansia linnunmunia keränneestä miehestä.

Bookbirdin ottaisin mieluusti kotiimme, mutta meillä ei oikein olisi sille arvoistaan paikkaa. Joutuisi vain raukka johonkin nurkkaan häpeämään.

Kutupari

Maitopörssi

Näistä kahdesta sarvipäästä taiteilija sanoi ajatelleensa hirviä, mutta totesi sitten, että ehkä ne muistuttavat enemmän poroja. 

Galleristi Jorma Teittistä pyrähti sateeen keskeltä tervehtimään myös Netta Tiitinen, jonka teokset ovat ennenstään tuttuja täältä Kotilo-galleriastakin. Tiitisellä ja Alosellahan oli myös yhteisnäyttely Pariisissa viime syksynä. 

Haave

Tarkoitukseni oli löytää näyttelystä sopiva lahja miehelleni, joka saa näin loppuvuodesta juhlia moneen kertaan. Ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä ja kihlajaispäivä (sama päivä) ja lopuksi joulu. Haave toteutui ja lahja löytyi.

Taidetta synttärilahjaksi

Nyt kun mieheni syntymäpäivä on lähestymässä, niin ajattelin esitellä hänelle lahjaksi ostamaani taidetta. Mies ei kyllä varsinaisesti ole taiteen ystävä, mutta ei hän myöskään juurikaan perusta lahjoista, kun taas itse mielelläni huomioin merkkipäivät lahjoilla.

Tämän kuvan tullessa vastaani, tiesin heti sopivan lahjan löytyneen. 

Kaj Stenvall - Fatboy & Son, serigrafia vuodelta 2007

Ensinnäkin Kaj Stenvallin ankkamaalaukset ovat helposti lähestyttäviä ja ne olivat miehellenikin tuttuja entuudestaan, sillä olimme Naantaliin suuntautuneella häämatkallamme vuonna 1998 käyneet katsomassa ankkoja näyttelyssä.

Toisekseen, mieheni omistaa moottoripyörän, joka ei kylläkään ole malliltaan fatboy, mutta aihe sopi mielestäni hänelle kuin nenä päähän. Toistaiseksi teos on kodissamme lähes kunniapaikalla portaikon päätyseinällä, jossa se tulee nähdyksi päivittäin useaan otteeseen.

Vuosi sitten miehelle antamassani lahjassa ei ollut pääosassa taide, mutta sitä tuli ikäänkuin kaupanpäällisenä. Ostin hänelle nimittäin osuuden Lampivaaran Ametistikaivoksesta, jonka osakekirjan mukaan saa valita suomalaista grafiikkaa muutamista vartavasten vedostetuista töistä.

Itse valitsin Kristian Krokforsin Kurun.

Kävimme viime talvena tutustumassa valtaukseen ja siitä reissusta voit lukea täältä:

http://etanaelli.blogspot.fi/2014/01/talven-ihmemaa.html

Olen tänäkin vuonna aikeissa hankkia miehelle taidetta. Tiedän hänen pitävän Samuli Alosen citybirdeistä ja sopivasti sain kutsun Galleria Contempoon, jossa 7.11.2014 avautuu hänen näyttelynsä Cityeläimet cityssä. Ehkäpä sieltä löytyy joku sopiva city-murmeli miehelleni :)

Tukholman Fotografiskassa

 Ehdin viime tipassa nähdä naapurimaamme upeassa valokuvataiteen mekassa todella hienoja valokuvia. Ikävä kyllä en voi suositella näyttelyä teille, ellette satu olemaan juuri parhaillaan Tukholmassa. Sebastião Salgadon näyttely Genesis on nimittäin esillä Fotografiskassa enää huomisen sunnuntain 14.9.2014. 

Fotografiska on toki käymisen arvoinen paikka milloin tahansa. Aina olen nähnyt siellä hyviä valokuvia ja pelkästään yläkerran kahvila-ravintolan upeiden maisemaikkunoiden näkymät  kannattaa käydä katsomassa ja nauttia vaikka viikonloppuisin tarjolla olevasta brunssista, jonka on suunnitellut Strömsöstäkin tuttu Paul Svensson.

Tämä kuva toimi houkuttimena nähdä koko näyttely ja muutamien lisäkuvien näkeminen vain vahvisti haluani järjestää pikainen reissu Tukholmaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun suuntasin äkkilähdöllä Ruotsiin vain valokuvanäyttelyn vuoksi.

En ala sen enempää kertomaan kuvaajasta, koska luotan sisälukutaitoonne ja siihen, että osaatte klikata ensimmäisen kappaleen linkkiä ja tarvittaessa googlata lisätietoja. Enkä toki voinut näyttelyssä kuvata kaikkia valokuvia teidän nähtäväksi, mutta nämä muutamat yksityiskohdat toimikoon vinkkeinä mahdolliselle tulevalle tilaisuudelle nähdä Sebastião Salgadon upeita valokuvia.

Millään en olisi kännykällä onnistunutkaan taltioimaan kuvien monia tasoja ja nämäkin muutamat on jo tarpeeksi huonoja otoksia.

 Huikeat maisemakuvat mm. vuoristoista, hiekkadyyneiltä ja jäätiköiltä olivat kertakaikkiaan käsittämättömän hienoja. Ja vaikka kaikki kuvat olivat mustavalkoisia, niin hämmästelimme ystäväni kanssa, miten paljon eri sävyjä niihin on saatu mahtumaan. Ja tunteita!

Katsokaa nyt tätäkin yksityiskohtaa kuvasta, jossa albatrossit nojaavat toisiinsa.

Näyttely oli todella opettavainen niin eläinten kuin monien alkuperäiskansojenkin suhteen. Ei uskoisi, että yläkuvassa on suurin lentävistä lintulajeistamme, nimittäin jättiläisalbatrossi, jonka siipiväliksi on mitattu 2,5 - 3,5 metriä.

Kaksi yllä olevaa kuvaa ovat yksityiskohtia samasta isosta valokuvasta, jossa esiintyy minulle ennestään tuntematon pingviinilaji. Katson paljon luonto-ohjelmia ja erityisesti pingviineistä kertovat ovat aina viehättäneet, mutta näitä veikeästi hymyileviä kavereita en ole ennen nähnyt. Pienen googlauksen jälkeen selvisi, että kyseessä on myssypingviini. Niitä esiintyy mm. Etelä-Georgiassa, jossa Sebastião Salgado on kuvannut myös noita jättiläisalbatrosseja.

Näyttelyssä oli eläin- ja maisemakuvien lisäksi kuvia muutamista alkuperäiskansoista ja niiden rituaalinomaisista pukeutumis/koristautumistavoista ja ihan vain arkisista puuhista, jotka ovat niin kaukana meidän länsimaisista elintavoista kuin ikinä voi kuvitella.  Tämä näyttely onkin Salgadon rakkauskirje meidän planeetallemme.

Iloinen yllätys  oli Fotografiskan Art Partnerin esille tuomat Karolina Henken valokuvat sarjasta Back to Nature. Kuvaaja on pukenut lapset itsetekemiinsä asuihin, joihin materiaalit ovat suoraan luonnosta; lehtiä, kaarnaa, jäkälää ym.

Fotografiskassa oli meneillään myös laaja näyttely Anders Petersenin valokuvia, mutta niistä en pitänyt juuri yhdestäkään.  Kuvauskohteena ihmiset yksin tai kaksin ja joissakin harvoissa eläin, aiheena kohtaaminen. Mutta tyyli oli minun makuuni liian roisia ja suttuista. Alla on museokaupassa myynnissä olleen kirjan kansi, jonka kuva on jopa kaunis.

Pojalle löytyi hauska t-paita.

Viivi Varesvuo - yllättävä taiteilija-tapaaminen

Heti tuoreeltaan pitää avata uusi näyttely täällä blogigalleriassa uusimman hankintani johdosta. Teimme mieheni kanssa retken Billnäsin ja Fiskarsin antiikkipäiville ja pitihän sitä samalla vilkaista edes hieman Fiskarsin viehättävän kylän muutakin tarjontaa.

Vanhassa Viljamakasiinissa on perinteisesti pidetty joka kesä taidenäyttely, mutta nyt siellä oli Onoma Pop Up shop, joka toimi paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten myyntinäyttelynä.

Rakukeramiikkaan hurahtaneena tykästyin näihin Anneli Sainion Taivaanpalloihin, jonka kaltaisia minulla onkin  pienempinä versioina Lohikäärmepuusta Anu Niemi-Pynttärin tekeminä.

Ihastuin myös Deepa Panchamian Urban Landscapes -sarjan paperitaiteeseen. Teokset ovat kuin tiiliseinää, joka on rakennettu käsintehdystä paperista ommellen.

Ostopäätökseeni johtanut teos on Viivi Varesvuon grafiikka Viitoset (etsaus, pehmeäpohja).

Pingviineillä on jostain syystä perheessäni aivan erityinen asema, jonkinlainen sisäpiirijuttu, jota en kuitenkaan vitsiksi sanoisi. Onhan pingviinit muutenkinn kovin kiehtovia eläimiä, joiden elämän kiertokulusta kertovan elokuvan katsoin aivan äskettäin.

Paikkansa kuva sai makuuhuoneen seinältä niin,että katseeni kohtaa sen, kun pötkötän sängyllä kyljelläni.

Olimme juuri poistumassa Viljamakasiinista, kun itse taiteilija Viivi Varesvuo asteli sisään. Mieheni hoksasi käyttää tilaisuuden ja nappasi meistä kaverikuvan "Viitoset" vedoksen kanssa, kun emme viitsineet purkaa juuri paketoitua ostostani. Ostin tosiaan työn valmiiksi kehystettynä, koska tiedän vanhastaan, että kehystämöön vieminen saattaa viivästyä. Parhaillaan minulla on kehystystä odottamassa yksi Emmi Vuorisen vedos.

On aina niin hauskaa tavata henkilökohtaisesti taiteilija, jonka töihin tuntee vetoa.

Viivi Varesvuon tuotantoon voitte tutustua klikkaamalla linkkiä.

Sudenkorentoja

Tämä näyttely sudenkorennoista on ollut mielessä jo pitkään, joten nyt on viimein korkea esitellä nuo kotiin lennähtäneet siivekkäät.

Tämän A. Keräsen melko pienen työn  Metsän henki... ostin kerran hiihtolomareissulla Saariselän Tunturigalleriasta. En valitettavasti löytänyt googlesta mitään tietoja taiteilijasta saati tuosta galleriasta, jonne poikkesimme kahvin ja lettujen houkuttelemina. Liekö koko galleriaa enää olemassakaan.

Paljon tutumpi on eläinaiheistaan tunnettu Maarit Kontiainen, jonka tapaa usein messuilla ja varsinkin joulunajan myyjäisissä. Itsekin taisin ostaa tämän sudenkorennon perinteisiltä Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisiltä.

Marianne Iivosen töitä on minulle kertynyt useampi, joista näissä kahdessa esiintyy sudenkorento.

Runo oli ensimmäinen hankintani Iivosen tuotannosta.

Tämä Kesämuisto taas on peräisin kesäretkeltä Porvooseen, jossa taiteilijan itsensäkin voi tavata myymässä teoksiaan. Nämä ovat kooltaan melko pieniä; kuvan koko Runossa on noin 12x12cm ja Kesämuistossa noin 5x5cm. Kehyksen kanssa kuvani olisivat laadultaan vieläkin huonompia, siksi näette ne ilman.

Tämän pienen veistoksen on takonut romuraudasta seppä Said Ibrahim, jonka tapasin myymässä taonta-taidettaan eräissä joulunmyyjäisissä.

Näitä muita nyt esittelemiäni sudenkorentoja ei varsinaisesti, jos ollenkaan, mielletä taiteeksi, mutta jokuhan nämäkin on piirtänyt, kuvannut, valmistanut.

Tove Frankin ihastuttavissa korteissa leijuu mm. sudenkorento.

Minun kaulallani taas leijuu koruna Thomas Sabon sudenkorento.

Tuo upea siivekäs on päätynyt myös tyynyn koristeeksi.

Siivekkäitä löytyy meiltä lisääkin, mutta perhosista koostan sitten ihan oman näyttelyn.