keskiviikko 11. marraskuuta 2015

PopUp taidetta Tampereella



Sain tämän kutsun Pia Feinikiltä, jonka tapasin hänen ja kollegoidensa Anne Mäkelän ja Janne Laineeen yhteisellä osstolla Habitare-messuilla. Aloin siltä istumalta selvittämään juna-aikatauluja, koska tätä en halunnut jättää väliin mistään hinnasta. Kyllähän sitä hintaa tulikin, koska tyhjin käsin en päässyt tästä PopUpTaideputiikista ulos ;)

Pahoittelen taiteilijoilta ja lukijoiltani kuvien huonoa laatua niin valotuksen kuin perspektiivienkin ym. suhteen, mutta toivon, että minut edelleen ymmärretään ihan tavallisena taiteen ystävänä, joka taas kerran keskittyi enemmän nauttimaan katsomastaan ja keskusteluistaan muiden mukana olleiden kanssa :) Taiteilijoiden omilla kotisivuilla kannattaa vierailla jo laadukkaiden kuvien vuoksi, mutta muutoinkin lukemassa enemmän heidän työskentelystään, näyttelyistään ym. 


Näyteikkuna oli jo todella mielenkiintoinen ja tarkoitus onkin, että se houkuttelisi sisään myös satunnaiset ohikulkijat. Suuresta ikkunasta näkee hyvin , ettei kyseessä ole ihan perinteinen galleria, jossa valkoisilla seinillä on harvakseltaan teoksia usein vain yhdeltä taiteilijalta, vaan nyt on kyseessä oikea taidekauppa, jossa on katsottavissa ja ostettavissa teoksia useammalta taiteilijalta. He toivovat, että ovat osanneet rakentaa tästä neljännestä PopUpTaideputiikistaan helposti lähestyttävän ja viihtymään kutsuvan paikan.

Koska viihtyisä tämä galleria tosiaan on. Minun mielestäni siellä on jopa mummolamaisen mukava tunnelma, koska taiteilija Pia Feinik on tuonut omalta työhuoneeltaan nojatuoleja ja muita vanhoja kalusteita, joihin minä antiikin ystävänä heti iskin silmäni. Täällä voit kysellä ja keskustella grafiikan, maalausten ja veistosten tekijöiden kanssa, koska he ovat paikalla vaihtelevalla kokoonpanolla jouluun asti.


Tässä kuvassa Pia Feinik parhaillaan kertoi Kivaa tekemistä -palvelun Henri Elolle mistä taideputiikissa on kyse, mistä se sai alkunsa ja mitä he tavoittelevat sillä. Kuuntelin kyllä sujuvasti, mutten kirjannut mitään ylös eli en osaa toistaa kaikkea tarkkaan, joten suosittelen lähtemään Tampereelle kyselemään itse. Varmasti eivät pane siellä pahakseen. Tai sitten voit kurkata, josko Henri, joka alakuvassa keskittyy selin kuvaamiseen, on ehtinyt kirjoittaa jutun sivustolleen :)


Tässä kuvassa taiteilija-kollegat Pia Feinik ja Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka korkkareita ihastelin ja ihmettelin niin, etten saanut hänen päätään kuvaan. Sori!



Kuvassa taiteilija Pälvi Hanni. Kuten näkyy, on seinille (osa myös lattioille) ripustettu hyvin erikokoisia teoksia, niin maalauksia kuin valmiiksi kehystettyä grafiikkaa, jota löytyy toteutettuna monilla eri tekniikoilla,joista saa lisätietoja taiteilijoilta paikanpäällä. Grafiikanlehtiä on suuri valikoima myös kehystämättöminä ja moneen tilaan sopivia pienehköjä veistoksia on useita.

Mielestäni tällaisilla pienillä töillä on helpompi aloittaa taiteen kerääminen, koska niille löytyy varmemmin tilaa kodista kuin kodista verrattuna suuriin teoksiin. Tieytysti pienemmät teokset ovat tekniikasta riippuen usein paljon edullisempiakin, kuten grafiikkakin yleensä verrattuna suuriin maalauksiin. 



Sellainen asia vaan itseäni joskus mietityttää, että kun taiteilija on tehnyt tiettyä sarjaa, kuten yllä Pia Feinik nuo viisi alimmaista, jotka kuitenkin eroavat toisistaan, että voiko ne erottaa toisistaan, kun ne tuntuvat kuuluvan yhteen. Että voiko ostaa yhden ostamatta kaikkia :)


Taideputiikki käsittää kaksi kerrosta ja mielestäni tila on aivan loistava juuri taiteen esittämiseen. Pia Feinik on peittänyt sähkökaapin teoksellaan sarjasta Metsä vastaa ja sen päällä lentelevät Sauli Iso-Lähteenmäen linnut. Tila on otettu hyvin käyttöön ja sieltä voi saada hyviä vinkkejä siitä, miten ja mihin taideteoksia voi kodissa sijoittaa. Välttämättä ei tarvita poraa taulun ripustamista varten.


Meinasin jo karata alakertaan, kun minut pysäytettiin kohta alkavan taide-bingon takia. Eihän sitä voinut jättää väliin, koska bingon sattuessa omalle kohdalle, olisi palkinto ollut oikeaa taidetta. Tai sitten kahvipaketti.


Iloisena bingoemäntänä toimi Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka käsialaa olivat myös alustat pelikupongeille.  Tuo pallokone on aivan mahtava, vaikkei antanutkaan minun kuponkiini bingoriviä.


Kaksi pelaajaa hihkaisivat bingon yhtaikaa, joten molemmat saivat valita mieleisensä grafiikantyön, joita tässä esittelee Pia Feinikin kanssa Virve Lilja.


Sitten olikin hyvä hetki siirtyä alakertaan, jossa sain hieman parempia kuvia ja vaikka tahtoisin esitellä ne kaikki, niin jätän kuitenkin vähän tilaa yllätykselle, jos mahdollisimman moni toivottavasti päättää siellä pistäytyä :) 






Seuraavaksi haluaisin kannustaa teitä miettimään, että mitäpä jos hankkisikin joululahjaksi taidetta. Eikä vain joululahjaksi, vaan muinakin merkkipäivinä.

Taide kestää aikaa ja on ikuista.

Tottakai pitää tuntea lahjan saaja, mutta varmaaan jokainen tuntee läheisensä, heidän makunsa, kotinsa ja mielenkiintonsa kohteet. Eikä niitäkänn tarvitse vättämättä tuntea, silloin selviää lahjakortilla;) Pienet lapset toki tarvitsevat legonsa ja barbinsa, mutta varsinkin heille, joilla on jo kaikkea, taideteos voisi olla hyvä valinta lahjaksi. Ja kuten edellä kirjoitin, pienistä teoksista on helppo aloittaa.

Mikä olisikaan näinä aikoina parempi lahja, kuin kotimainen, lähellä tuotettu käsityö eli taide?


Koska mieheni harrastaa mopoja ja moottoripyöriä, mietin hänelle isänpäivälahjaksi Hannamari Matikaisen pientä serigrafiaa, mutta koska hän on sekä lasteni isä, että ystäväni ja koska minulla on joku kumma viehätys kaikenlaisiin omituisiin otuksiin, niin hän saikin Hannamari Matikaisen työn Ystävä,

Taideputiikissa on tarjolla monenlaisia kuvia moniin eri makuihin, mutta jostain syystä suurin osa oli minun makuuni, koska olisin voinut viedä sieltä mukaani vaikka kuinka monta teosta. Kun olen lisäksi selannut taiteilijoiden kotisivuja, niin olen löytänyt lisää houkutuksia. Mutta kun kaikkea haluamaansa ei voi saada, niin pitää sitten käydä katsomassa sitä taidetta gallerioissa, museoissa ja PopUp Taideputiikissa :)


Selatkaa rohkeasti laatikoissa olevia grafiikanlehtiä ja etsikää vaikka syysunelmaa.

Menkää Tampereelle, niin minäkin teen, mutta tällä kertaa on vuorossa Suomen Kädentaidot :)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesä Gumbostrandissa Nanna Suden seurassa


Gumbostrandin Konst & Formin kesänäyttely avattiin luonnollisesti jo kesäkuun alussa ja olen käynyt siellä sen jälkeenkin jo pari kertaa, mutta en vain ole saanut kirjoitettua siitä. Onneksi näyttely on avoinna vielä reilun kuukauden, joten hyvin ehditte käydä tutustumassa. En osaa tarpeeksi kehua Konst & Formin näyttelyitä, niiden hienoja taiteilijoita ja ripustuksia, saati upeaa sijaintia kauniissa maisemissa Sipoon saariston kainalossa.

Itse kesänäyttelyn kainalossa on Nanna Suden hieno näyttely Hei hetket!


Minulla oli ilo tavata valokuvataiteilija Niclas Warius ja kysellä häneltä itseltään kuviensa taustoista ja niiden synnystä. Hänen valokuvansa  kiinnostivat minua eniten ja nousivat omien suosikkieni asemaan näyttelyssä.



Valokuvista on hankala ottaa amatöörina kunnollisia kuvia ja vielä kännykällä, joten nämäkin ovat vain yksityiskohtia teoksista. Wariuksen kuvissa käy vuoropuhelua vastakkaisuudet; kauneus-rumuus, valo-varjo, elämä-kuolema, katoavaisuus-pysyvyys.



Marja Hepoahon veistosmaisissa lasimaljoissa ja vaaseissa minua viehtätti erityisesti nuo kansina toimivat kivet ja niiden muotoja mukailevat reunat.



Pöllön poikanen on myös Hepoahon käsialaa.


Laura Pehkosen keramiikkaveistoksia, etualalla Ananas.



Lasia ja keramiikkaa pehmeämpiä materiaaleja edustaa Sanna Majanderin vanhoista pitseistä ja muista tekstiileistä valmistamat teokset.


En kiusaa teitä enemmillä huonoilla otoksilla ;-)
Menkää itse tutustumaan - se kannattaa. Varsinaisen näyttelyn lisäksi myymälässä on hienoa silmänruokaa ja sitä itseään saa bistrosta. Voi lämpimästi suositella myös paikan ruokaa, jota voi ilmojen salliessa nauttia myös viehättävällä terassilla.






maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tähteiksi jääneet

Kanneltalossa Helsingin Kannelmäen aseman kupeessa on meneillään hieno valokuvanäyttely, jonka ryntäsin katsomaan heti sen toisena päivänä, kun olin nähnyt jutun MTV3:n ilta-uutisissa.

Heidi Strengellin Leftovers II on nähtävillä 12.kesäkuuta asti.
HUOM! la-su suljettu.


Sarjasta Perrera, Killing station series


Scarlett and puppy


Uskallan nyt julkaista nämä pari kuvaa, jotka otin näyttelyssä, koska olen jo lunastanut ne omakseni. Kuvat ovat toki vielä nähtävissä Kanneltalon galleriassa näyttelyn loppuun asti.



Näyttelyn teokset ovat surullisia, koskettavia ja herättävät varmasti tunteita eläinten ystävissä. Itse samaistuin kuvien koiriin ihan henkilökohtaisista syistä. Tuntuu siltä, että suomalaisessa "hyvinvointi"yhteiskunnassakaan ei ole sijaa vammaisille ja tarkoitan nimenomaan lainsäätäjien ja viranomaisten suhtautumista.

Mutta näissä kuvissa näkyy myös toivo. Hyväsydämiset ihmiset yrittävät parhaansa mukaan auttaa ja antaa näille hylätyille eläimille paremman loppuelämän. Minunkin ostamieni teosten hinnasta  valokuvaaja lahjoittaa puolet tarhoille avustustyöhön.

Itse olen siinä mielessä paremmassa asemassa, että läheisteni tuella pystyn myös itse taistelemaan olemassaoloni puolesta. Vaikka se välillä uuvuttaa, niin taistelen myös niiden hyväksi, jotka ovat itseänikin heikompia.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Valokuvataidetta Nizzassa



 Théatre de la Photographie et de l'image:ssa oli meneillään minulle ennestään tuntemattoman Patrick Swircin valokuvanäyttely ja olin ensin vähän pettynyt, koska en erityisesti välitä julkkisten kuvista. Belle époque -tyyliä edustavaan rakennukseen ihastuin heti, varmaan siksi, että se on aika lailla samanvärinen kuin meidän oma talo :)



Sisällä vaan vähän häiritsi, kun tilojen upeat kattomaalaukset ja puukaiverrukset jäivät valaistuslaitteiston varjoon ja niistä oli siksi haasteellista ottaa kuvia.





Ensimmäinen kuva,  jonka näyttelyssä näin:


Tuli vaan mieleen, että tännekö asti piti tulla katsomaan kuvia naapurimaastamme ;)
Vaikka kuvien tekstit olivat ranskankielellä, niin sen verran ymmärsin, että muutamat niistä oli otettu Pohjois-Koreassa.


Swircin valokuvat kyllä yllättivät positiivisesti, myös ne super-julkkiksista otetut. Kuvittelin ensin tuon yllä olevan varoituksen joidenkin kuvien vaikutuksesta herkimpiin ihmisiin tarkoittavan näitä valokuvia, joissa esiintyy hieman muodokkaampi malli.


Nämä ao. kuvat nähtyäni tiesin, mistä oli kyse.
Erityisesti ensimmäinen kolahti itseeni - aika lailla omakohtaisesti.



Nämä minun  kuvani ovat heijastuksineen todella surkeita, mutta Swircin kuvat oli oikeasti todella hyviä. Muotikuvatkin oli erilailla luovia kuin mitä normaalisti näkee,



Erityisesti tykkään näistä käsilaukusta taistelevista mongolialais-nuorukaisista.


Kollaasikuvat olivat tosi hienoja.



Museon aulassa on hieno kokoelma vanhoja kameroita.



Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan  Le  Thèâtre de la Photographie et de l'imagen meneillään olevan näyttelyn, jos matkailet Nizzassa.