Huipputaidetta - vieraana taiteilija Netta Tiitinen

Kävimme mieheni kanssa viime viikolla Habitaren yhteydessä järjestetyssä ArtHelsinki -tapahtumassa ja nyt on kyllä tiedossa sellainen huippu-näyttely, joka olisi ansainnut olla Kotilo-gallerian avajaisten kohokohta. Koska en malta olla paljastamatta hankkimaamme taulua, ennekuin se saapuu kotiimme,näette sen kuvattuna Galleria Contempon osastolla Messukeskuksessa.

Esillä oli useita teoksia Netta Tiitiseltä ja Samuli Aloselta, joilla on parhaillaan Pariisissa yhteisnäyttely Pohjoisen luonne. I would die to go there! Mieheni ja minä kiinnittimme molemmat huomiomme näihin teoksiin ja muistin heti, että olen nähnyt niitä aiemminkin, nimittäin Gumbostrandin Konst & Formissa.  Samuli Alosen citybird veistokset ovat erityisesti mieheni mieleen, kun minä taas olen mieltynyt Netta Tiitisen maalauksiin, joissa nyt esillä olleissa hän oli citybirdeistä inspiroituneena siirtänyt ne vanhojen klassikoiden maailmaan.

Taiteilija halusi muistoksi kuvan henkilöstä, jonka kotiin hänen taulunsa pääsee. Meille siis muuttaa teos Poika ja Citybird. Koska kyseessä on jo arvokkaampi teos kuin ensimmäiset taideostokseni, voin paljastaa rahoituksen, ettei synny käsitystä, etä ostamme taidetta tuosta vaan kuin maitolitran kaupasta.
Mieheni sai pienen perinnön viime kesänä 90-vuotiaana edesmenneeltä kummitädiltään ja päätti, että olisi mukava käyttää raha johonkin, josta jäisi pysyvä muisto ihanasta Maire-tädistä. Mies ajatteli kyllä ensin jonkin veistoksen hankkimista ja onkin jonkin verran googlaillut sellaisia netissä. Mutta tämän nähtyämme oli se lähes rakkautta ensi silmäyksellä :)

Kirjoitin yllä olevan jo muutamia päiviä sitten, mutta lykkäsin julkaisua, kun sain puhelinsoiton Netta Tiitiseltä. Taiteilija itse toisi taulun meille. Mukaansa hän ottaisi myös toisen teoksen, jonka bongasin hänen nettisivuiltaan vielä kotia vailla olevana. Eilen illalla Netta sitten tuli taulujensa kanssa. Harvemin varmaan saa taiteilijan itsensä omaan kotiinsa etsimään tauluille sopivaa paikkaa :) Olimmehan mekin jo mietineet paikan valmiiksi, mutta lopulta taustaksi valikoitu kodistamme kohta, jolle emme varmaan ikinä olisi hoksanneet ripustaa mitään - paitsi joulukortteja :)

Meillä on olohuoneesta "ikkuna" portaikkoon ja tuon rimaseinän takaa kulkee portaat ullakolle. Siihen Poika ja citybird viimein päätyi. Vähän pitää vielä raivata edustan piirongilta tavaroita, jotta teos pääsee oikeuksiinsa, mutta nyt jo se näkyy hyvin keittiöön ja olohuoneeseen.

Valaistus on kuvissa erilainen siksi, että otin toisen kuvan illalla ja toisen nyt aamupäivällä, ilman salamaa. Teoksen värimaailma sopii hienosti kotimme väreihin ja sen herkkä tunnelma on ihan henkeäsalpaava. Työkaverini sanoin, mutta allekirjoitan täysin :) Kuvan poika tuo mieheni ja minun mieleen kuopuksemme pikkuisena pellavapäänä.

Tässä Netta sovittelee nukkuvaa poikaa esittävää maalaustaan (apua, en muista nimeä) portaikon päätyseinälle, jolle ensin ajattelimme sijoittaa yllä olevan työn. Lopulta tähän siirrettiin toisaalta, ehkä väliaikaisesti yksi grafiikan työ.

Tässä teosta sovitellaan lopulliselle paikalleen olohuoneen seinälle, erittäin huonossa valossa. Taiteilija sanoi tällaisen sovittelun olevan hyödyllistä, kun myöhemmin antaa vinkkejä teosten sijoitteluun.

Meidän talossa on todella vähän suuria,ehjiä seinäpintoja ja itse ajattelin maalauksen jotenkin tukehtuvan tähän ikkunoiden ja verhojen väliin, mutta muita tavaroita taas raivaamalla paikka on ihan hyvä. Vaihdan tuon rottinkivarjostimella varustetun pöytälampun vierashuoneessa majailevaan lasipalloon, koska alhaalta vasemmalta tuleva valo sopii tauluun hyvin.

Yläkuva lainattu täältä, koska Netta itse ehdotti sitä kahvikupin ääressä jutustellessamme. Tämä taiteilijavierailu oli kyllä Kotilo-gallerian kohokohta! Toivottavasti ei jää viimeiseksi :)

Edit: Nukkuvaa poikaa esittävän maalauksen nimi on Latauksessa.

Näyttely jatkuu

Muistin melkein heti eilisten avajaisten jälkeen, että ensimmäinen taidehankintani olikin joku ihan muu kuin ensin esittelemäni. Teemme yleensä joka kesä visiitin Fiskarsin ruukkikylään ja parilla sellaisella reissulla olen tutustunut Kristiina Lehtosen ihastuttavaan grafiikkaan. Ensimmäisen hänen työnsä ostimme mieheni kanssa yhdessä ja se on tämä Merille (etsaus, akvatinta). Kuva on melko isokokoinen, noin 30 x 40 cm ja se on vanhemman poikamme huoneessa.

Alempi kuva on ihan vinossa, kun on tosi hankala saada kuvattua niin, ettei lasissa näy heijastuksia lampuista tai verhoista tai kattopaneeleista (kuten ylemmässä kuvassa). En millään jaksa raahata tauluja ympäri taloa etsimässä sopivaa kuvauspaikkaa. Teen sen sitten, jos ystäväni suostuu kuvaajaksi :) 

Toinen Lehtosen työ on nuoremman pojan huoneessa ja kooltaan paljon pienempi. Meidän työn nimeksi taiteilija on kirjoittanut Tilaisuus, mutta hänen nettisivuillaan vastaavan aiheen nimi on Odottavan onki, joka on väreiltään hieman erilainen. Kun nyt yritin saada kelvollista kuvaa aikaiseksi, huomasin samalla, että grafiikanlehti on vieläkin väliaikaisissa kehyksissä ja siksi hieman ryppyisen näköinen. Pitääpä kuskata se kehystettäväksi.

Laitan tähän myös yhden pikkuisen kuvan, jollainen löytyy molempien poikien huoneista, koska kummankin nimi alkaa N-kirjaimella. Toisella N on vihreä, koska huoneensa seinät ovat metsänvihreät, tai siis pari seinää ja toisella väreinä on sininen. Kirjaimet on tehnyt Viivi Kemppainen, jonka tapasin Helsingin Esplanadin puistossa Tuomaan markkinoilla joulukuussa 2009, jolloin hän teki kuvat pyytämissäni väreissä.

Parhaillaan onkin menossa Habitare-messut, jossa on mukana myös nykytaidetta ArtHelsinki osastolla, mutta minua kiinnostaa enemmän Salonki eli antiikin, vintagen ja taiteen myyntitapahtuma. Huomenna suunnistan siis sinne.

Kiva kun kävit, tervetuloa uudelleen!

AVAJAISET - TERVETULOA!

Olen jo vuosia haaveillut perustavani joskus oman gallerian. Tässä muutama päivä sitten mieleeni pälkähti yhtäkkiä, että voisin perustaa galleriani nettiin. Tarkoitukseni oli ensin yhdistää se blogiini Etanaellin elämää, mutten kovasta yrityksestä huolimatta osannut tehdä sitä eli lisätä galleriaa omaksi sivukseen valmiiseen blogiin. Vanhan blogini seuraajat ovatkin ehkä ihmetelleet profiilissani mainittua haavetta, kun en ole kovin usein siellä kirjoittamissani jutuissa sivunnut taidetta. Olen joitakin vuosia keräillyt erityisesti grafiikkaa ja rakastan valokuvataidetta ja pelkästään Suomessa on valtava väärä upeita teoksia, jotka ansaitsisivat päästä näkyville. Ja lisää valmistuu koko ajan.

Mikään taiteentuntija en missään tapauksessa ole, en ole ikinä opiskellut alaa, saati että osaisin itse edes piirtää tai maalata. Kaikki mieltymykseni ja hankintani perustuvat ihan puhtaasti omaan fiilikseen ja siihen mikä omaa silmää viehättää. Aion esitellä täällä pääasiassa meidän kodin seinillä riippuvia teoksia, mutta mahdollisesti myös muita minua miellyttäviä töitä. Ja niitähän riittää!  Sikäli kuin muistan, niin kerron myös mistä olen teokset hankkinut. Yritän värvätä yhden tuttuni ottamaan ammattimaiset kuvat, mutta sitä ennen saatte tyytyä omiin otoksiini, jotka eivät missään mielessä tee kunniaa itse taiteelle.

Aloitan nyt pienesti eli ihka ensimmäisellä ostoksellani Helsingin Taidelainaamosta, josta pienelläkin kuukausierällä saa hankittua kotiinsa taidetta Helsingin Taiteilijaseuran taitelijoilta. Tämän pienikokoisen Kaisa Kontion Maasta maaksi kollaasin vuodelta 2008 ostin tavallaan puolivahingossa. Olin ensin iskenyt silmäni hänen toiseen teokseensa, mutta kun ostopäätökseni tehneenä marssin uudelleen Taidelainaamoon,  oli se mennyt nenäni edestä.

Tämä edellistä vieläkin pienempi taulu on Lotta Pyykkösen Perhonen (pehmeäpohja) vuodelta 1992 ja myös se on Helsingin Taidelainaamosta.

Kiva kun kävit, tervetuloa uudelleen!