tiistai 28. tammikuuta 2014

Asfalttia ja auringonkukkia

Elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kävin huutokaupassa helmikuussa vuonna 2011. Kaikki sai alkunsa marraskuussa 2010, kun Helsingin kirjamessuilla bongasin museokirjojen osastolta tämän kirjan.


Asfalttia ja auringonkukkia on upea kokonaisuus Simo Ristan ja Eeva Ristan valokuvista, joiden mukana voi palata jo monilta osin kadonneen kaupungin historiaan ja oman lapsuuteni Helsinkiin.

Kirjan kuvien innoittamana menin tietysti katsomaan samannimisen näyttelyn Hakasalmen huvilaan.


Kaikki näyttelyn hienot kuvat voit nähdä tästä linkistä. Muualla niitä ei enää olekaan nähtävissä, sillä ensimmäisen kerran museoiden historiassa, kaikki esillä olleet kuvat myytiin näyttelyn loputtua huutokaupalla itsensä Wenzel Hagelstamin toimiessa meklarina. En harmi kyllä löydä nyt kuvaa, jonka otin hänestä tuolla huutokaupassa. Mutta siellä minä siis olin. Kun kuulin huutokaupasta, ei mennyt puolta sekuntia, kun päätin olla paikalla 28.2.2011 ja sainkin huutonumeron 3.

Olin jo etukäteen miettinyt mitkä valokuvista haluaisin itselleni ja sain karsittua neljään ne, joita yrittäisin huutaa. Jännitti tietty kovasti, kun eihän minulla ollut mitään käsitystä miten huutokaupassa toimitaan ja millaisia hintoja kuvista tullaan maksamaan. Mielestäni hinnat eivät nousseet päätähuimaaviksi ollen muistaakseni 30-570 euroa. Halvimmat kuvat oli otettu Kaupunkisuunnitteluvirastosta yleiskaava-näyttelystä ja kallein otos oli Nymanin kaalipelloista nykyisen Itäkeskuksen metron ja kauppakeskuksen paikalla.

Olisin halunnut tuossa näyttelykortissa olleen kuvan kieltä näyttävistä tytöistä, mutta se meni sivu suun. Onnistuin saamaan tämän vuonna 1970 Viides linja 4:ssä Kultaista kirjaa lukevan tytön.



Suloiset pässinpökkimät sukkahousut, vähän virttynyt villatakki ja ryppyinen, kanneton kirja. Ihan tulee oma lapsuus mieleen.

Tässä kirjasta ottamassani (ala)kuvassa voisinkin myös itse olla mukana. Päiväkotilapset kulkevat narusta kiinnipitäen kohti Tokoinrannan leikkipuistoa. Samanlaisen narun päässä, samaa reittiä Hämeentien päiväkodista olen minäkin lapsena 70-luvulla kulkenut. Taustalla näkyvän Hakaniemen Ympyrätalon edustalla ei vielä näy siihen myöhemmin sijoitettua teräksistä palloa, kuvanveistäjä Hannu Sirenin Symbolia. 


Tässä Liisankatu 7:ssä vuonna 1975 leikkivistä pojista yksi oli mukana huutokaupassa.


Toinen omakseni huutamani valokuva on tämä Parturissa, Liisankatu 14, 1974.



Yritin huutaa myös valokuvaa Siivouspäivä, jossa nainen korkealta kerrostalon parvekkeelta puistelee pitkää räsymattoa, mutta sen hinta nousi liian korkeaksi. Korkea, kapea kuva olisi sopinut mainiosti meidän portaikon korkealle takaseinälle.

Simo Ristan Helsinki-kuvat tuovat mieleen todella paljon historian havinaa ja muistoja menneestä. Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan parempia kuvia täältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti