Samuli Alosen cityeläimet

Minulla oli marraskuussa ilo käydä kahdenkin näyttelyn avajaisissa. Viimeksi kerroin meneväni Galleria Contempoon, jossa Samuli Alosen Cityeläimet cityssä olivat esillä koko kuukauden. Pahoittelen, etten ehtinyt kertoa näyttelystä aiemmin, mutta laittakaa nimi mieleen.

Avajaisissa piipahti pikaisesti myös hyvin kiireinen Tuomas Hoikkala Taidekeskus Salmelasta. Olisikohan Samuli Alosella jotain suunnitelmissa sille suunnalle, en älynnyt kysyä.

Samuli Alosen luonnosta ammentavista töistä tunnetaan varmaan parhaiten citybirdit, joilla heltisi voitto S-ryhmän taidekilpailussa tänä vuonna. 

Yhtä luovasti hän yhdistää pronssia myös vaikka vanhaan puuhun, kuten tässä suurikokoisessa, hiilijalanjälkeä kuvaavassa teoksessa; siis että korkokengällä kulkijalla olisi pienempi se jalanjälki :)

Oli todella mielenkiintoista kuulla taiteilijan kertovan teoksistaan, joille minun mielessäni löytyy kyllä monia ulottuvuuksia. Niistä löytyy niin huuomoria, kuin inhimillisiä tunteita sekä syvällisempää sanomaakin.

Munavaras kuuluu kolmen teoksen sarjaan, joka on sattumalta valmistunut niihin aikoihin, kun uutisotsikoihin päätyi tieto tuhansia linnunmunia keränneestä miehestä.

Bookbirdin ottaisin mieluusti kotiimme, mutta meillä ei oikein olisi sille arvoistaan paikkaa. Joutuisi vain raukka johonkin nurkkaan häpeämään.

Kutupari

Maitopörssi

Näistä kahdesta sarvipäästä taiteilija sanoi ajatelleensa hirviä, mutta totesi sitten, että ehkä ne muistuttavat enemmän poroja. 

Galleristi Jorma Teittistä pyrähti sateeen keskeltä tervehtimään myös Netta Tiitinen, jonka teokset ovat ennenstään tuttuja täältä Kotilo-galleriastakin. Tiitisellä ja Alosellahan oli myös yhteisnäyttely Pariisissa viime syksynä. 

Haave

Tarkoitukseni oli löytää näyttelystä sopiva lahja miehelleni, joka saa näin loppuvuodesta juhlia moneen kertaan. Ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä ja kihlajaispäivä (sama päivä) ja lopuksi joulu. Haave toteutui ja lahja löytyi.