Kesä Gumbostrandissa Nanna Suden seurassa

Gumbostrandin Konst & Formin kesänäyttely avattiin luonnollisesti jo kesäkuun alussa ja olen käynyt siellä sen jälkeenkin jo pari kertaa, mutta en vain ole saanut kirjoitettua siitä. Onneksi näyttely on avoinna vielä reilun kuukauden, joten hyvin ehditte käydä tutustumassa. En osaa tarpeeksi kehua Konst & Formin näyttelyitä, niiden hienoja taiteilijoita ja ripustuksia, saati upeaa sijaintia kauniissa maisemissa Sipoon saariston kainalossa.

Itse kesänäyttelyn kainalossa on Nanna Suden hieno näyttely Hei hetket!

Minulla oli ilo tavata valokuvataiteilija Niclas Warius ja kysellä häneltä itseltään kuviensa taustoista ja niiden synnystä. Hänen valokuvansa  kiinnostivat minua eniten ja nousivat omien suosikkieni asemaan näyttelyssä.

Valokuvista on hankala ottaa amatöörina kunnollisia kuvia ja vielä kännykällä, joten nämäkin ovat vain yksityiskohtia teoksista. Wariuksen kuvissa käy vuoropuhelua vastakkaisuudet; kauneus-rumuus, valo-varjo, elämä-kuolema, katoavaisuus-pysyvyys.

Marja Hepoahon veistosmaisissa lasimaljoissa ja vaaseissa minua viehtätti erityisesti nuo kansina toimivat kivet ja niiden muotoja mukailevat reunat.

Pöllön poikanen on myös Hepoahon käsialaa.

Laura Pehkosen keramiikkaveistoksia, etualalla Ananas.

Lasia ja keramiikkaa pehmeämpiä materiaaleja edustaa Sanna Majanderin vanhoista pitseistä ja muista tekstiileistä valmistamat teokset.

En kiusaa teitä enemmillä huonoilla otoksilla ;-)

Menkää itse tutustumaan - se kannattaa. Varsinaisen näyttelyn lisäksi myymälässä on hienoa silmänruokaa ja sitä itseään saa bistrosta. Voi lämpimästi suositella myös paikan ruokaa, jota voi ilmojen salliessa nauttia myös viehättävällä terassilla.

Tähteiksi jääneet

Kanneltalossa Helsingin Kannelmäen aseman kupeessa on meneillään hieno valokuvanäyttely, jonka ryntäsin katsomaan heti sen toisena päivänä, kun olin nähnyt jutun MTV3:n ilta-uutisissa.

Heidi Strengellin Leftovers II on nähtävillä 12.kesäkuuta asti.

HUOM! la-su suljettu.

Sarjasta Perrera, Killing station series

Scarlett and puppy

Uskallan nyt julkaista nämä pari kuvaa, jotka otin näyttelyssä, koska olen jo lunastanut ne omakseni. Kuvat ovat toki vielä nähtävissä Kanneltalon galleriassa näyttelyn loppuun asti.

Näyttelyn teokset ovat surullisia, koskettavia ja herättävät varmasti tunteita eläinten ystävissä. Itse samaistuin kuvien koiriin ihan henkilökohtaisista syistä. Tuntuu siltä, että suomalaisessa "hyvinvointi"yhteiskunnassakaan ei ole sijaa vammaisille ja tarkoitan nimenomaan lainsäätäjien ja viranomaisten suhtautumista.

Mutta näissä kuvissa näkyy myös toivo. Hyväsydämiset ihmiset yrittävät parhaansa mukaan auttaa ja antaa näille hylätyille eläimille paremman loppuelämän. Minunkin ostamieni teosten hinnasta  valokuvaaja lahjoittaa puolet tarhoille avustustyöhön.

Itse olen siinä mielessä paremmassa asemassa, että läheisteni tuella pystyn myös itse taistelemaan olemassaoloni puolesta. Vaikka se välillä uuvuttaa, niin taistelen myös niiden hyväksi, jotka ovat itseänikin heikompia.

Valokuvataidetta Nizzassa

 Théatre de la Photographie et de l'image:ssa oli meneillään minulle ennestään tuntemattoman Patrick Swircin valokuvanäyttely ja olin ensin vähän pettynyt, koska en erityisesti välitä julkkisten kuvista. Belle époque -tyyliä edustavaan rakennukseen ihastuin heti, varmaan siksi, että se on aika lailla samanvärinen kuin meidän oma talo :)

Sisällä vaan vähän häiritsi, kun tilojen upeat kattomaalaukset ja puukaiverrukset jäivät valaistuslaitteiston varjoon ja niistä oli siksi haasteellista ottaa kuvia.

Ensimmäinen kuva,  jonka näyttelyssä näin:

Tuli vaan mieleen, että tännekö asti piti tulla katsomaan kuvia naapurimaastamme ;)

Vaikka kuvien tekstit olivat ranskankielellä, niin sen verran ymmärsin, että muutamat niistä oli otettu Pohjois-Koreassa.

Swircin valokuvat kyllä yllättivät positiivisesti, myös ne super-julkkiksista otetut. Kuvittelin ensin tuon yllä olevan varoituksen joidenkin kuvien vaikutuksesta herkimpiin ihmisiin tarkoittavan näitä valokuvia, joissa esiintyy hieman muodokkaampi malli.

Nämä ao. kuvat nähtyäni tiesin, mistä oli kyse.

Erityisesti ensimmäinen kolahti itseeni - aika lailla omakohtaisesti.

Nämä minun  kuvani ovat heijastuksineen todella surkeita, mutta Swircin kuvat oli oikeasti todella hyviä. Muotikuvatkin oli erilailla luovia kuin mitä normaalisti näkee,

Erityisesti tykkään näistä käsilaukusta taistelevista mongolialais-nuorukaisista.

Kollaasikuvat olivat tosi hienoja.

Museon aulassa on hieno kokoelma vanhoja kameroita.

Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan  Le  Thèâtre de la Photographie et de l'imagen meneillään olevan näyttelyn, jos matkailet Nizzassa.

SUURI MAAILMA - pieni ihminen

Minulla oli jo pari viikkoa sitten ilo tutustua lempitaiteilijani Netta Tiitisen uuden näyttelyn avajaisiin Gumbostrandin Konst & Formissa.

Näyttelyn avasi kansanedustaja Timo Heinonen.

Niin innokas olin itse, että menin paikalle jo tuntia ennen virallisia avajaisia järjestettyyn ennakkomyyntiin, koska tarkoitukseni oli tosiaan hankkia joku teoksista kotiimme ja tiesin varmaksi, että ei kestä kauan, kun punaiset täplät ovat peittäneet gallerian seinät. Ja niinhän siinä kävi.

Netta Tiitisen hellyyttävät lapsihahmot luonnon ihmeiden äärellä nostavat mieleen muistoja omasta lapsuudesta ja omista lapsista. Lämminsävyiset maalaukset koskettavat ja herättävät ajatuksia. Niistä löytyy monia merkityksiä.

Taiteilijan sanoin:

" Pienen ihmisen silmin, koko maailma on ensin äidin syli. Sitten se on kotipiha ja naapurit. Vähitellen pienen ihmisen maailma kasvaa, myös mielikuvissa. Maailmasta tulee kiehtova, valtavan kokoinen, käsittämättömän laaja kokonaisuus. Kunnes matkailu ja tieto muuttavat mittasuhteet. Maapallosta tuleekin yhtäkkiä pieni pallo. Ja kun palloa tarkastelee vielä kauempaa, se onkin enää nuppineulan nuppi heinäsuovassa. Mutta tuon pienen pallon luonto saa meidät aina välillä tajuamaan omat mittasuhteemme tällä “pienellä” pallolla. Onko se maailma sittenkään enää niin suuri, vai olemmeko me vain niin pieniä? "

Vasemmalla Kaksi maailmaa, oikealla Maailmankartta

Konst & Formissa on taas kerran tehty taitava ripustus. Tiitisen maalausten koko vaihtelee pikkuruisista 20 x 20 senttisistä aina suuriin noin 2 x 2 metrisiin, joten niillä saadaan aikaan kiva rytmi näyttelylle. 

Tiitisen omimman ja tutumman värimaailman lisäksi oli mukaan tullut myös kirkkaampaa sinistä, mutta myös tummempia sävyjä. 

Pohjoiskivet

Kivikuoren pinnalla

Mustaa valkoisella, yksityiskohta

Kaarnaveneellä maailmalle

Suuret teokset

Maailman valloitus, yksityiskohta

Jälleen kerran voin lämpimästi suositella käyntiä Konst & Formissa.

Menkää ihmeessä ihastelemaan upeaa näyttelyä!